Nyt minulla menee tosi hyvin. Vai meneekö?
Unelma uudussa, ihana mies ja kaksi suloinen kani, sekä ihana koti. Mitäs muuta minä tarvitsen?
Viime aikoina on mennyt tosi hyvin. Että alkoi miettimään onko tämä oikeasti totta vai onko tämä vain unta ja kohta herään todellisuuteen.
Kerrankin minulle menee elämässä hyvin, ei ole aihetta murehtia mistään.
Mutta sen teen kuitenkin.
Joskus mietin että tästä muuttuu vielä yksi pala... kaikki ei ole kohdallaan, mutta mikä?! Lapsi, omakotitalo tai kultaisen noutaja?!
Lapseen en ole vielä valmis, koska haluan ensin olla 100% varma työpaikasta ja että haluaisin tehdä sen jutun vielä pitkään. Tai haluanko mennä kouluun parin vuoden päästä.
Omakotitalon... en jaksaisi tehdä lumi hommat tai edes hoitaa sitä taloa.
Koiran! Huhhu! Joka neljäs tunti ulos... semmoiseen en todellakaan ole valmis.
Mikäs sitten minulta puuttuu?!
Jännitystä minulla olin tarpeksi elämässä.
En ole ehkä tottunut siihen että minullakin voi joskus hyvin. Liiakin hyvin.
Ehkä minun täytyy vaan nauttia tästä hetkestä murehtimasta huomisesta ja elää vain päivä kerrallaan. Vai onko se niin vaikea?!
Nyt se on ainakin tavoitteena.
Mennään päivä kerrallaan ja nautitaan tästä hetkestä. Tulla jos on tullakseen...
